Avoimesta puhuttaessa ei aina ole aivan selvää mistä puhutaan. Tätä ei ensinkään helpota, että tyypillisimmät avoimuuden asteet eroavat toisistaan sähkö- ja ohjelmistoaloilla. Yhtälailla epäselvyyttä tuntuu olevan siinä, mihin avoimuudella pyritään. Erityisesti kaupallisuus ja avoimuus käsitetään monesti toisilleen vastakkaisiksi, mikä osoittaa joko toisen tai molempien olemuksen tulleen pahasti väärinymmärretyksi.
Avoin standardi
Ohjelmistoalalla avoin standardi on perinteisesti tarkoittanut myös ilmaista, eli standardin itsessään on saanut ladattua netistä ja sen kehitystyön ovat maksaneet kokonaisuudessaan kiinnostuneet tahot vapaaehtoisuusperusteisesti. Standardin noudattaminen on puolestaan ollut pitkälti valmistajan oman aktiivisuuden varassa, vaihtelevalla menestyksellä. Tätä menestystä on sitten tuotteen ostaja voinut arvioida muun muassa alan uutisointia seuraamalla.
Sähköalan standardointi taas on perinteisesti toiminut siten, että vaikka työryhmiin itsessään osallistuminen toimiikin vapaaehtoispohjalta, eli alan yritykset maksavat työntekijöidensä palkat näiden osallistuessa vastikkeetta standardin laadintaan, kattaa standardointiorganisaatio omia kulujaan standardien myynnillä. Tyypillinen hintaluokka on, että ne ovat kirjoiksi kalliita, mutta ei siinä määrin, että hinnalla olisi tarkoitus pitää ne pois esimerkiksi pienempien kilpailijoiden tai avoimen lähdekoodin projektien saatavilta. Sähköalalla myös on ollut tyypillistä, että standardointiorganisaatiolla on sertifiointiohjelma, jolloin mukaan haluavat laitevalmistajat liittyvät organisaation jäseniksi ja organisaatio testaa tuotteiden standardinmukaisuuden. Testien läpäisystä seuraa puolestaan oikeus käyttää tavaramerkkisuojattuja, standardinmukaisuuden osoittavia logoja.
Ohjelmistomaailmaan tottuneita monesti jurppii, että standardista pitää maksaa. Tämä on perusteltuakin ja toki standardin maksullisuus nostaa kynnystä erityisesti harrastepohjalta toimiville avoimen lähdekoodin projekteille toimia yhteensopivasti. Isossa kuvassa kuitenkin tärkeintä on se, että standardi on olemassa ja kaikkien saatavilla ilman, että se edellyttää esimerkiksi jäsenyyttä, NDA:ta tai muuta sellaista, mikä voisi muodostaa todellisen kynnyksen tavanomaiselle aiheesta kiinnostuneelle länsimaiselle ihmiselle.
Avoimen standardin tarkoitus ja keskeinen voima on, että se mahdollistaa yhteensopivuuden kilpailevien tuotteiden kesken, tehden niistä keskenään vaihtokelpoisia. Tällöin sekä loppukäyttäjän valinnanvara että yleinen innovatiivisuus lisääntyvät. Avoin standardi, kun sellainen on jostain aiheesta olemassa, on kaikkein hyödyllisin avoimuuden tyyppi.
Avoin lähdekoodi
Siinä missä avoin standardi mahdollistaa eri valmistajien vastaavien laitteiden vaihtokelpoisuuden keskenään, mahdollistaa avoin lähdekoodi puolestaan tietyn laitteen toiminnallisuuden kehittämisen tai toiminnallisuuden siirtämisen kokonaan toiseen laitteeseen. Parhaimmillaan tietty ohjelmisto saavuttaa niin vakiintuneen aseman, että voidaan puhua siitä, että tietystä ohjelmistosta on tullut lähes kuin standardi – parhaana esimerkkinä Linux.
Avoimesta lähdekoodista puhuttaessa hämmentävän monet mieltävät, että kaikki asiaan liittyvä, mukaanlukien tukipalvelut ja omien kehitysideoiden toteuttaminen, pitäisi saada ilmaiseksi. Tästähän ei suinkaan ole kyse, vaan avoimen lähdekoodin ohjelmisto on luonteeltaan lahja, sellaisena kuin se julkaisuhetkellä on, annettuna kaikkien vapaaseen käyttöön. Tekijä saattaa haluta lahjoittaa myös lisää aikaansa tulevaisuudessa omista lähtökohdistaan, mutta tätä ei ole mitään perustetta vaatia. Avoimen lähdekoodin filosofian ytimessä onkin, että kukin voi itse parantaa ohjelmaa omista lähtökohdistaan ja julkaista nämä parannukset myös muiden käyttöön.
Avoin lähdekoodi mahdollistaa laajan kokoelman yhteisiä rakennuspalikoita, joilla tuotteita ja palveluita on nopea toteuttaa. Yksinään se ei kuitenkaan mahdollista tiedon siirtymistä helposti eri tuotteiden ja palveluiden välillä, eli standardia vastaavia hyötyjä siitä saadaan vain tietyn ohjelmiston päätyessä niin yleiseksi, että sen ulkoiset rajapinnat alkavat toimia standardin tavoin. Avoin lähdekoodi ja standardit eivät kuitenkaan ole toisilleen vastakkaisia asioita, vaan parhaat avoimuuden hyödyt saadaan nimenomaan avoimen lähdekoodin ohjelmistoilla jotka noudattavat avoimia standardeja.
Avoin rauta
Siinä missä avoimet standardit ja avoin lähdekoodi ovat valtavirtaa, on avoin rauta toistaiseksi lähinnä kuriositeetti. Tässä on kysymys siitä, että laitteita suunnitellaan siten, että suunnitteludokumentit julkaistaan avointa lähdekoodia vastaavilla lisensseillä. Tämä mahdollistaa, periaatteessa, kenelle tahansa laitteiden valmistamisen. Käytännössä nykyaikaisen elektroniikan valmistaminen kustannustehokkaasti edellyttää kehittynyttä robotiikkaa ja suhteellisen isoja kappalemääriä, joten avoin rauta tarvitsisi toimiakseen suurehkon mittakaavan kaupallista toimintaa. Muutoin sen hyödyt ovat jossain määrin verrattavissa avoimeen lähdekoodiin. Se mahdollistaa fyysisten tuotteiden parantamisen käyttämällä pohjana olemassaolevia tuotteita ja yhteisiä rakennuspalikoita. Yleistyessään avoin rauta painaisi elektroniikan valmistuskustannuksia alas, kun pyörää ei tarvitsisi ihan joka kerta keksiä uudelleen.
Voittajat ja häviäjät
Avoimuuden puute mahdollistaa hyvien voittojen tekemisen keskinkertaisilla tuotteilla, jos pystyy valtaamaan määräävän markkina-aseman. Tämä ei kuitenkaan ole kaupallisuuden määritelmä, vaan määritelmällisesti suurin osa kaupallisista yrityksistä joutuu aina toimimaan kilpaillussa markkinassa ja menestys pitää saavuttaa tuotteiden tai palveluiden paremmuudella, ei yhteensopimattomuudella. Kaikkien muiden kuin monopolistin, niin kuluttajien kuin tuottajienkin, kaupallinen etu siis edellyttää avoimuuden edistämistä.
Avoimissa standardeissa häviäjänä ovat ainoastaan monopoliasemassa olevat yritykset, joiden monopolivoitot sulavat kilpaillussa markkinassa. Avoin lähdekoodi taas on tuonut markkinoille niin hyviä avoimia ohjelmistoja, ettei tietyissä tuotekategorioissa ole enää oikein suljetuille ohjelmistoille sijaa. Tällöin häviäjinä ovat ne, jotka olisivat halunneet pidempään rahastaa jo aiemmin tehdystä kehitystyöstä. Avoimessa raudassa häviäjinä tulevat puolestaan olemaan vastaavalla tavalla laitevalmistajat kun avoimet laitteet työntävät suljettuja markkinoilta. Tällöin tavallaan, näiden tuotteiden osalta, laitevalmistajaporras ohitetaan kun tukkukauppias tilaa avoimia laitteita suoraan valitsemaltaan tehtaalta.
Häviäjille yhteistä on, että avoimuus tuhoaa jotain aiemmalla työllä rahastamiseen perustuvaa bisnesmallia. Tämä ei ole haitallista millekään alalle itsessään, vaan pakottaa alan toimijat vain nopeampaan innovaatiorytmiin – tekemään rahaa uusien ongelmien ratkaisemisella, vanhoilla ratkaisuilla rahastamisen sijaan.